Noniin, tällaisen kirjan olen sitten löytänyt kirjastosta. Kun käyn kirjastossa minulla tarttuu aina mukaan 10-20 kirjaa, ja tottakai sellaisesta kasasta valitsee ensin luettavaksi ne kiinnostavimmalta vaikuttavat kirjat. Tämän luin toiseksi viimeiseksi. Kirjasta sai vain sellaisen randomin vaikutteen. Se ei ole mikään uusi, on kirjoitettu 1995 ja jotenkin tuntui tylsältä. Mutta oli lauantai-ilta eikä ollut muuta tekemistä (...), joten avasin ja aloitin lukemisen.

Kirja alkaa siitä että 15-vuotias Telle (mikä nimi? Tyttö se kuitenkin on) on liukastumassa, mutta samanikäinen maahanmuuttajapoika Mahmud estääkin vahingon. Samalla bussipysäkillä seisova humalainen mies kuitenkin käsitti aikeen väärin (luuli pojan lähentelevän Telleä) ja hän puolestaan työnsi Mahmudin maahan rasismi-kommenttejen kera. Mahmud selvisi kuitenkin elävänä, ja seuraavana päivänä Tellen äiti lähetää Tellen katsomaan Mahmudia sairaalaan, koska olihan Telle vähän syyllisenä loukkaantumiseen myös. Sairaalassa he juttelevat ja heistä tulee ystävät. Telle on puoliksi turkkilainen (Mahmud on myös sieltä) ja on kauan miettinyt isäänsä josta ei tiedä mitään, paitsi että hän on turkkilainen, ja Mahmudin tapaamisen jälkeen Telle päättää rohkeasti kysyä ädiltä isästään. Telle saa tietää taustastaan ja äiti jopa suostuu lähtemään Turkkiin. Siellä kuitenkin asiat mutkistuvat ja Telle joutuu aikamoiseen "seikkailuun". Enpä kerro enempää...

Kirja käsitteli paljon rasismia ja vihamielisyyttä sellaisia kohden jotka eivät ehkä alkujaan ole asusunut omassa maassa. Tässä oli myös eri kansojen isoja ristiriiroja ja kulttuurien eri tapoja. Telle on myös aktiivinen kristitty (...) ja eri uskontoja mietitään myös aika lailla. Kirja oli minusta aika epärealistinen, tapahtumat olivat aika uskomattomia. Kaikki loppui kuitenkin niinkuin "ylihyvin", kaikki loppui superonnellisesti ja silleen. Kuitenkin ihan ok kirja, mutta en nyt kuitenkaan kehota hankkimaan. Tämä on kuitenkin minun mielipide, joku muu varmaan ajattelee toisella tavalla. Että tällaista :)